Ensinnäkin anteeksi blogin pitkä hiljaisuus. Ennen pääsykokeita tuntui ettei aika vaan riitä mihinkään ja kokeen jälkeen oli aika mitäänsanomaton fiilis. Koe meni omasta mielestäni ihan ok vaikka aika loppui reilusti kesken ja kamala jännitys heikensikin suoritusta. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen suoritukseeni koska ajattelin että tässä ajassa, näillä resursseilla ja kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa kamppaillessani en olisi pystynyt parempaan.
Se ei kuitenkaan tänä vuonna vielä riittänyt sisäänpääsyyn. Ohut kirje saapui postissa ja sen mukaan olisi vielä melko paljon kirittävää ennen seuraavaa koetta - jäin pääsykoekiintiöstä kymmeneellä pisteellä.. Toki kirjeen saavuttua olin ihan surun murtama ja tuntui etten koskaan olisi tarpeeksi hyvä enkä pystyisi ikinä pääsemään sisään. Oli niin tyhjä olo. Ihan kuin iso osa itsestäni olisi juuri kuollut eikä elämässäni ollut enää mitään jäljellä -lääkärin ammatti kun oli ainut asia jota elämältäni todella halusin..
Ja haluan edelleeen. Ja päätin haluta niin kauan kunnes se toteutuu. Nyt on nimittäin sellanen olo että h******i ihan sama vaikka olisin 101 kun lääkiksen ovet aukenesivat. Ihan sama vaikka joudun tekemään hanttihommia kaupan kassalla ja käymään läpi sen saman helvetin kun viime vuonna pääsykokeeseen lukiessani ja sairauden kanssa kamppaillessani. Ihan sama. Mulla ei oo mitään muuta kuin tää yksi haave. Ja mähän yritän niin kauan kunnes se totetuu, sanokaa mitä sanotte.
-Erica
Upea asenne. Noin kovalla motivaatiolla varustettuja lääkäreitä kaivataankin, periksi ei saa antaa! Ehkä sun tapasi omaksua fysiikkaa ja kemiaa kaipaisi vain muutosta? En halua siis ilkeillä tai mitään, itse vaan taoin vuoden päätäni seinään matemaattisten aineiden kanssa, koska en ollut koskaan oikeasti omaksunut asioita ja siksi tehtävät jäivät usein alkuvaiheeseen. Ei tässä mitään lahjakkuutta tai taitoa tarvita, asiat pitää vain osata omaksua (tätä voi kehittää) ja sitten kun ne osaa omaksua, pääsee sisälle :)
VastaaPoistaItselläni lähtee suurin osa pisteistä yleensä huolimattomuuden (lukihäiriö/paniikki) vuoksi mutta voi tosiaan olla asioiden omaksumisessakin jotain vikaa, eli jos on minkäänlaisia vinkkejä opiskeluun niin otan kyllä kiitollisena vastaan. :)
PoistaSulla on just se asenne minkä tuo vaatii. Mä sain paksun kirjeen viikolla ja se palkitsi. Neljäs yritys, kolmas kerta kun oikeasti panostin siihen. Viime vuonna tyydyin hakemaan hampaalle kun en uskonut raihkeitteni riittävän yleiselle. Jäin alle yhen skaalatun päähän, se fiilis kun tajusin ne virheet minkä takia jäin ulos. Argh. No nyt on toinen ääni kellossa. Uskalsin silti yrittää yleiselle, vaikka riski jäädä ulos oli paljon suurempi. Nyt oon ollu ihan euforiassa tän viikon. Sain vähän päälle 60 pinnaa ja tiedän tehneeni paljon typeriä virheitä. Tarpeeksi olin osannut kuitenkin. Osasin käytännössä ulkoa kaikki pääsykoelaskut vuodesta 2003 eteenpäin. Työtä se vaatii. Mut tuolla asenteella tuut onnistuu!!
VastaaPoistaIso kiitos motivoivasta kommentista ja onnea ihan älyttömästi!! oot todellakin sen ansainnut tuollaisen työmäärän jälkeen! :))
Poista