Monta kertaa on ollut mielessä aloittaa lääkikseen tähtäävä blogi jonne voi päivitellä kaikkea hakemiseen liittyvää ja tavoittaa ihmisiä samassa tilanteessa. Ajattelin että blogin kautta voin myös kätevästi seurata omaa edistystäni ja toivottavasti saada hieman lisäboostia tähän hommaan.
Toistaiseksi aion pysyä anonyyminä tämän blogin kanssa mutta kerrottakoon hieman taustastani.
Vasta lukion kakkosen loppuvaiheessa tajusin että lääketiede on se mitä haluan tulevaisuudessa opiskella ja mistä haluan itselleni ammatin. Tässä vaiheessa olin kuitenkin käynyt täysin 'vääriä' kursseja lääkiksen kannalta enkä ennen kolmosvuoden päättymistä ehtinyt opiskella kuin kemiasta 1,2 ja 4 kurssit sekä fysiikasta 1,2,3 ja 5 kurssit. Ainoastaan biologiasta ehdin käydä kaikki kurssit hyvällä menestyksellä (keskiarvolla 10) koska sen kirjoittaminen oli ykkösvuodesta asti tavoitteena.
Kirjoitukset menivät täysin penkin alle enkä kirjoittanut kemiaa ja fysiikkaa ollenkaan. Arvosanoiksi tuli B englannista C maantieteestä, M äidinkielestä, biologiasta M ja B pitkästä matematiikasta. Voitte vaan kuvitella että siinä viimeisetkin uskonrippeet omiin 'kykyihin' lakastuivat huimaa vauhtia.
Pääsykokeeseen en ehtinyt panostaa sitten ollenkaan kun ihana Galenoskin oli vielä käytössä (okei luin huimat 3 ensimmäistä kappaletta ja katselin kuvia). Tiesin ettei minulla olisi pienintäkään mahdollisuutta päästä niillä tiedoilla lääkikseen mutta päätin mennä Kuopioon katsastamaan koetilanteen ja kirjoittamaan nimen paperiin. Muutaman monivalinnan EKG:stä taisin papereihin rastia ja selitin veren hyytymisestä huiman lauseen mittaisen selityksen erääseen tehtävään lukiopohjalta. Nauroin kun selvisi tulosten julkaistua että olin jopa saanut muutaman pisteen monivalinnoista :D
Kesätöiden ja lukiorumban jälkeen olin niin uupunut väsynyt ja pettynyt itseeni etten jaksanut edes ajatella sanaa lääkis. Iski sellainen tunne etten voisi millään koskaan päästä sisälle ja aloin katsastamaan muita vaihtoehtoja. Halusin myös päästä kotoa mahdollisimman pian -ja mahdollisimman kauas. Uusin englannin kirjoitukset arvosanalla M ja hain Britteihin yliopistoon. Pääsin sisään taidepainotteiselle alalle. Olin riemuissani britteihin lähdöstä ja ajattelin että saanpa ainakin helpon ammatin jossa ei tarvitse paljoa aivojaan kuluttaa.
Vuosi Briteissä meni nopeasti, sain hyvät arvosanat ja tavallaan 'lomailin' eli yritin ottaa mahdollisimman rennosti ja nauttia elämästä. Tämä vuosi antoi minulle suunnattomasti energiaa mutta tuntui että tarvitsin enemmän haastetta elämälleni. Ostin alekorista valtavan biologian opuksen ja yhä useammin löysin itseni nenä kiinni tässä opuksessa -luin opusta jopa rantsulla kaverin panostaessa taidehistorian tenttiin ja muiden ottaessa aurinkoa! Taidehistoriaesseitä kirjottaessani haaveilin siitä kuinka saisin kirjoittaa mielummin jonkinlaista tutkimusta ja olin jopa salaa kateellinen kämppikselleni jonka piti kirjoittaa esseitä solujen toiminnasta. Siitä se lähti, tajusin että haluan edelleen lääkikseen enkä todellakaan aio luopua haaveesta joka merkitsee minulle näin paljon, ihan sama mitä se sitten vaatisi (vaikka sitten kotona vietettyä lisävuotta tai pakertamista fysiikan parissa).
Ja tässä sitä ollaan, valmistautumassa lääketieteen alojen valintakokeeseen 2014, periaatteella -periksi ei anneta.
